Hukatut sukupolvet (kaikki kuussa käyneet ovat syntyneet 30-luvulla)
Meiltä 60-70-luvuilla syntyneiltä on tavallaan varastettu ihmeellinen tulevaisuus. Apollo-ohjelman jälkimainingeissa minäkin synnyin maailmaan, jossa arkipäiväistynyt avaruusmatkailu häämötti jo huomisen horisontissa.
Vaikka oltiin siirtymässä avaruusasemien aikakauteen, rutiininomaiseen lähiavaruuden rahtiliikenteeseen ja miehittämättömiin pitkän matkan luotainohjelmiin, poliittisen tahdon puute ja rahoituksen alasajo kampittivat Apollon jälkeisen maailman seuraavat pienet askeleet lähiavaruuden valloittamiseksi. Tätä vauhditti Yhdysvaltojen kalliit harharetket sukkulaohjelman parissa, Neuvostoliiton romahtaminen, sekä yksityisen sektorin täydellinen rahoitusvaje.
Pienen poikani sukupolvi louhii helium-3:a kuusta ja hänen lapsensa tekevät vielä jotain ihmeellisempää. Minä jäin ehkä rannalle katselemaan? He tekevät asioita, joita minun piti tehdä, ennenkuin esim. sotien rahoittamisesta tuli tärkeämpää. En halua olla se katkera vanhus, jonka sormista lipesi pienen pojan suurin unelma.
