Se pelottaa.
Se rauhoittaa
Se kiihdyttää mielen mitä villeimpiin seikkailuihin.
Jo pienestä pojasta lähtien olen paennut ahdistavia tilanteita ulkoilmaan. Jos olen pelännyt kuolemaa, olen katsonut tähtitaivaalle ja todennut ettei tätä universumia voi olla vain tätä lyhyttä elämää varten.
Kun muut pojat piirtelivät autoja, sotakoneita, aseita, eläimiä, minä piirsin Jupiterin. Kun muut pojat miettivät jääkiekon sarjataulukoita, minä tutustuin fysiikan kautta avaruuden ilmiöihin. Mustat aukot, universumin kiihtyvä laajentuminen, ne ovat asioita jotka ovat mietityttäneet minua aina pikkupojasta tähän päivään.
Jo pienenä lupasin itselleni, että jonain päivänä pääsen vielä käymään avaruudessa, pääsisin katsomaan Maata niin kuin tähdet katsovat sitä. Pääsisin ihastelemaan maata sillä sydäntä sykähdyttävällä tavalla, mitä astronautit kokevat niin tosielämässä, kuin scifi-elokuvissakin.
Nyt en voi muuta kuin toivoa.
Metro, teillä on mahdollisuus toteuttaa pienen pojan suurin unelma.
