Innostukseni avaruuteen syttyi lapsena ranskalaisen piirrossarjan ”Olipa kerran avaruus” myötä. Sarja vei niin mukanaan, että koulussakin piirtelin avaruusalusten poikkileikkauksia.
Matkailuharrastukseni on vienyt minut niin Kennedy Space Centeriin Floridassa kuin myös Cité de I’Espaceen Ranskan Toulousessa.
Lähimmäksi tuota suurta tuntematonta olen kuitenkin päässyt lämpiminä syysiltoina mökillä, kun olen täydellisessä pimeydessä ihaillut kirkasta tähtitaivasta, läpi taivaankannen ulottuvaa linnunrataa ja ohi lipuvia satelliitteja. Maaseudun hiljaisuudessa olen voinut kuvitella kuulevani Sputnikin radiosignaalin piipityksen lähes 60 vuoden takaa. Olemme ihmiskuntana päässeet pitkälle, mutta kuitenkin vasta niin lyhyen matkaa.
Vaikken journalisti olekaan, uskon voivani välittää elävästi Metro-lehden lukijoille kokemuksia ja tuntemuksia tästä suurenmoisesta seikkailusta, jonka SXC:n siviiliastronauttikoulutus ja itse avaruusmatka tarjoaisivat.