Ripaus isää ja äitiä, sekoitettiin, haudutettiin 9 kuukautta. Geenieni lukumäärä on pienempi kuin taivaalla olevien tähtien ja galaksien, mutta siitä huolimatta täällä ollaan, me kaikki, minä ja tähdet. Mysteeri joka pitää selvittää. Mysteeri olin vanhemmillenikin-poika joka pukeutui astronautiksi lähtiessään palmusunnuntaina virpomaan. Kunpa olisin saanut yhtä paljon karkkia kuin sain huvittuneita katseita osakseni. "Poikahan on sekaisin", taisivat ajatella. Sekaisin olenkin, avaruudesta nimittäin. Olen ollut koko ikäni äärettömän kiinnostunut avaruudesta, mutta voisiko se olla muutoin, avaruus kun on nykytietämyksemme mukaan ääretön, mutta silti rajallinen ja me kaikki koostumme alkuaineista jotka ovat syntyneet tähtien kuollessa. Taisivat sekoittaa alussa liikaa, kun tuonne taivaalle haluan. Voittaessani olisin onnellinen, mutta etuoikeutettu ja mieli olisi siksi haikea. Sanotaan, että jaettu ilo on paras ilo. Veikkaan, että hetken olisin sanaton. Sitten kertoisin millaista se oli.
tekijä Astronaatti